Kuten jo Eetun tarinassa aiemmassa blogissani kerroin, järisyttävin tapahtuma pojille ja koko perheelle oli Elina äidin kuolema 1927 helmikuussa Kalevin ollessa viiden vanha ja Erkki tuskin kolmen vanha. Sisko Lilja oli lapsista vanhin ja 10 vuotias. Isä Edvard jäi yhtäkkiä kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Hän haki hoitoapua Sarvan Alestalosta. Apu löytyi maatilan sijasta naapurista ja perheestä, jolla oli pitkä yhteinen historia Sarvassa. Veljesten hoitaminen näissä olosuhteissa osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi melko pian. Äitinsä juuri menettäneet pojat eivät varmaankaan olleet niitä helpoimpia hoidettavia. Jotenkin Eetu selviytyi arjen haasteista. Hyvänä apuna oli isosisko Lilja.
Kesäisin ratkaisuksi löytyi veljesten lähettäminen maataloihin usein ruotsinkielisille paikkakunnille kuten Mustioon tai Siuntioon ”ruotsia oppimaan”. Sijoituspaikat saatiin sosiaaliviranomaisten eli silloisen lastenhuoltolautakunnan suosituksesta. Kesälomanviettopaikkojen sijasta paikkoja voisi luonnehtia pikemminkin työsiirtoloiksi.
Ensimmäinen maatalo sijaitsi Siuntiossa. Siuntioon lähdettiin heti kevätlukukauden päättymisen jälkeen kesän alussa 1929 Erkin ollessa viiden vanha ja Kalevi seitsemän. Eetu vei pojat linja-autolla Siuntioon ja jätti tavalliseen taloon, jossa oli isäntä, emäntä, piika ja renki.
Talo ei ollut ihan järven rannalla, mutta järvi kyllä näkyi talosta. Ensimmäisenä päivänä pojat ihailivat talon eläimiä. Oli pieniä vasikoita, lehmiä ja härkiä. Ihastuneina veljekset taputtelivat pientä vasikkaa pihalla. Kaikki näytti tosi idylliseltä.
Aamulla aloitettiin työt ja veljeksiä odotti järkyttävä yllätys. Paikka osoittautui kylän teurastamoksi ja veljesten tehtävänä oli auttaa teurastuksissa kiinni pitämällä teuraseläimiä ja kantaa veriämpäreitä verenlaskun jälkeen. Ensimmäiseksi teurastettiin vasikka, jota edellisenä päivänä oli pihalla hellitty ja taputeltu.
Teurastushommien ohella tehtäviin kuuluivat pelto- ja heinätyöt. Työt alkoivat klo 7 ja jatkuivat iltaseitsemään. Ensin lehmät laitumelle sitten aamiainen. Noin klo 12 oli ruokailu, useimmiten veripalttua. Poikien ruokailu tapahtui seisaaltaan ison pöydän ääressä muun väen istuessa. Peltotöitä vaikeutti se, ettei veljeksillä ollut kenkiä ja toimeen oli tultava avojaloin. Leikatulla karkealla pellolla jalat raapiintuivat verille ja Erkkiä uhkasi ainakin kerran verenmyrkytys. Kukaan ei välittänyt asiasta ja vain talon koira nuoli jalkahaavoja mikä mahdollisesti paransi haavat.
Poikien yösijat olivat ikkunallisella kuistilla. Patjoja ei ollut. Nukkuminen tapahtui vilteillä.
Kertaakaan eivät veljekset päässeet uimaan koko kesänä, vaikka järvi tosiaan näkyi talolta. Ilmeisesti peseytyminen jäi vähiin, vaikka talossa oli sauna. Viimeisenä iltana piika nosti veljekset isoon saaviin pihalla ja pesi harjalla kesän liat.
Aamulla isäntä toi veljekset takaisin Helsinkiin upealla autolla (Studebaker-28) ja jätti Kauppatorille. Kesä oli päättynyt ja koulut alkoivat seuraavana päivänä. Jokavuotiseen tapaan perhe oli muuttanut, mutta pojat eivät tienneet missä he tällä kertaa asuivat. Kun he eivät muuta tienneet niin suuntasivat kulkunsa Kolmannen linjan ja Siltasaaren kulmaan Eetun sisaren Hiljan ja tämän miehen Nestori Elorannan luo. He osasivat neuvoa oikeaan osoitteeseen Hernesaaren kadulle, jossa tällä kertaa asuttiin. Paljain jaloin pojat kävelivät siis käytännössä Helsingin halki. Eivät huomanneet Elorannatkaan antaa ratikkarahaa.
Perheeseen tuli uusi äitipuoli, virallisesti heinäkuussa 1930, jolloin Eetu ja Martta vihittiin.
Kesällä 1930 veljekset pääsivät koulun kautta Vääksyn kesäsiirtolaan. Se oli paras kesä kerta kaikkiaan. Ei työtä, vaan hieman opetusta ja leikkejä järvellä sekä rannalla.
Veljekset saivat esiintyä kesäsiirtolalle ja he lauloivat pahvilaatikoissa tai selkä yleisöön päin, koska olivat niin ujoja.
Vuosi 1932 oli veljeksille kohtalokas, kuten Eetun tarinassa jo kerroin. Lilja-sisko kuoli 14 vuotiaana verenmyrkytykseen.
Kalevi oli Mustiossa vuonna 1935 ja seuraavat kaksi kesää molemmat veljekset olivat Mustiossa Vikströmin maatalossa. Aluksi ei heillä teetetty töitä, mutta poikien aika kävi pitkäksi ja he itse pyysivät jotain tekemistä. Sen jälkeen ei tekemisestä ollut puutetta. Emäntä kertoikin alun perin saaneensa idean ottaa lapsia kesäksi taloon nähtyään Siuntiossa pari poikaa peltotöissä kesällä 1929. Eli ne olivat juuri nämä samat pojat, jotka silloin olivat Siuntiossa.
Mustiossa sentään pääsi uimaankin. Kuvassa emäntä Thyra Vikström, Erkki ja Kalevi v.1933.
Kalevi oli Bellbyssä. Erkki kävi 60 vuoden jälkeen uudestaan ja kaveri tunnisti Erkin vaikka oli nähnyt vain kaksi kertaa. Erkki oli Bellärbyssä 1937.
Kalevi viidentoista vanhana on ollut myös talvella 1937 Mustiossa, josta hän on lähettänyt kirjeitä, joissa pyytää bussirahaa ja kaipaa kotiin.
Tammelundiin muuton jälkeen pojat kävivät aluksi koulua kaupungissa Kalliossa ja matka tehtiin joko juosten tai pyörällä. Kulosaaren puusillan siltamaksu oli 50 penniä ja heti kun jää kesti se ylitettiin jäätä pitkin, sillä turhuuksiin ei Eetu pannut rahaa.
Jatkoluokkia ei ollut ollenkaan eli veljekset kävivät vain 6 luokkaa kansakoulua.
Erkin koulutodistus syyslukukaudelta 1935 Herttoniemen koulusta.
Erkin kouluvelvollisuus päättyi jo 12 vanhana. Vuonna 1935 Erkki haki töitä Marsin pikalähettitoimistosta, mutta ikää olisi pitänyt olla yli 14. Hän pääsi kuitenkin lähetiksi pääkonttoriin. Usein työtehtäväksi tuli mm. ihmisten lakanoiden vientiä panttilainakonttoriin. Ihmiset eivät itse kehdanneet lakanoitaan viedä, joten lähettipoika käsirattaineen sai tehtävän.
Veljekset olivat elokuvafriikkejä. Samassa talossa, jossa he asuivat Kalliossa (Hämeentie 27) oli elokuvateatteri Kuva-Pirtti, jonka Martan sukulaiset Viljaset omistivat. Veljeksillä oli pääsy konehuoneeseen elokuvia katsomaan. Joskus saattoi mennä viisikin elokuvaa peräjälkeen päivässä. Marxin veljekset olivat suosikkeja.
Kalevi pääsi Herman Lindellille tsuppariksi kesällä 1937 ja hän sai ensimmäisen tilin 300 mk ja veljekset kävivät syömässä (28 mk) ja ehkä elokuvissakin. Kun Eetu sai tietää saivat pojat ja erityisesti Kalevi kyytiä. Että menivät vielä pahalaiset syömäänkin ansaitsemillaan rahoilla!
Veljekset pääsivät ripille yhtaikaa Johanneksen kirkossa 11.5.1941. Pastorina oli Helsingin Eteläisen suomalaisen seurakunnan pastori Hannu Pietilä.
Erkki oli Kareliassa (kuvassa) 1.11.1937-1941 ovimikkona ja ilmasuojelujoukoissa noin 4 kk heinäkuusta 1941- marraskuuhun1941. Sieltä takaisin Kareliaan, jotta ehti suorittaa autokoulun (tai siis rahoittaa sen kun faijalla ei rahaa ollut antaa, vaikka kaikki rahat siihen asti oli annettu kotiin).
Vuonna 1942 ennen kuin Erkki joutui rintamalle hän sai halkojen ajokeikan ( 25000 mk) Kärkölästä saunanomistajalle Kallioon Kolmannelle Linjalla., Erkin osuus 1500 mk, koska ajoi, muut saivat 1000 mk. Viisi markkaa per motti ekstraa kullekin.
Kalevi oli hissipoikana Hotelli Carltonissa 23.3.1940-30.6.1941 (erosi sotaan lähdön vuoksi). Osin samaan aikaan hän palveli Suojeluskunnan ilmavalvontajoukoissa17.6.1941-25.9.1941.
Erkki sai erään kersantin kautta Kinaporinkadulta autokorjaamolta töitä. Työmatka tehtiin juosten Tammelundista. Sitten Viljasilta tuli tieto, että molemmille olisi työpaikka heti joulun jälkeen (3000 mk 3-4 kk). Veljekset kävivät iltakoulua (Kulmakoulu) samalla. Kalevi lopetti koulun, kun inflaatio söi palkan. Erkki meni rakennuksille töihin vain saadakseen raskaantyötekijän kortin.. Kalevi meni Eetun hommiin kaupungin katutöihin samasta syystä.
Rauhan tultua venäläiset valtasivat Karelian, lähetti tuli Erkille kotiin ja käski hävittää kaikki paperit ja valokuvat. Neuvostoliiton Valvontakomissio oli hotellissa 1946-52